Osallistuimme viime vuonna työporukan kanssa hyväntekeväisyys tapahtumaan Leedsissä. High Heel-a-thon tapahtumaan järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Työmme puolesta olemme tekemisissä rintasyövästä toipuvien naisten kanssa ja siksi koimme tärkeäksi antaa tukemme Breast Cancer Havenin järjestämälle tapahtumalle.

Mukaamme lähti myös työkaverini koira, joka oli puettu asiankuuluvasti pinkkiin.

Tapahtuman julkkiskummi on Girls Aloud tyttöbändin Kimberley Walsh. Hän johti maratonia mediaihmiset seuraten kannoilla. Mun julkkisbongaus epäonnistui: sillä siinä vaiheessa kun Kimberley poseerasi ennen lähtöä medialle minun kamerani paristo sammui. Ja tässä ainoa kuva jonka onnistuin ottamaan hänestä …

Matka oli 1.5 mailia ja vaika jalat olivat vähän hellät urakan jälkeen, kaikilla oli hymy suulla. Mitä parempaa kuin tukea tärkeää hyväntekevä isyyttä.

 Tässä linkki High Heel-a-thon tapahtumaan http://www.highheelathon.co.uk/

ja toinen linkki sivuille, jossa on ohjeet miten tarkistaa rinnat mahdollisten epänormaalien muutosten havaitsemiseksi http://www.womens-health.co.uk/breast_exam.html

 

 

Vuosi sitten vierailimme Pohjois-Walesissa mieheni sukulaisten luona. Maisemat toivat minun mieleen automatkat Norjaan lapsuudestani. Harjoittelin myos walesin kielta ennen matkaa, mutta valitettavasti sille ei ollut kayttoa, kaikki asiakaspalvelu toimi englanniksi. Ehka seuraavalla kerralla loydamme jonku syrjakylan, jossa paasee harjoittamaan kieltakin.

 

 Hei, bloggailu on jäänyt vähälle… nyt kuitenkin olen päättänyt palata bloggailun pariin ja aloitan bloggailun taas raottamalla vähän verhoja elämästäni täällä Englannissa.

Ensimmäinen vierailuni Englannissa oli vuonna 1995, jolloin kävin EF kielikurssin Bournemouthissa. Kokemus oli niin mukava että lupasin palata Englantiin vielä ainakin yhden kerran elämässäni. Aika kului nopeasti, mutta lopulta vuonna 2002 päätin etsiä kesätöitä Suomen ulkopuolelta. Vaihtoehtoina olivat Yhdysvallat, Englanti tai Austraalia. Englanti voitti lyhyen matkan ja vähemmän paperisodan vuoksi.

Päädyin Bournemouthissa kahden viikon mittaisen intensiivisen hotelli/ravintolatyökoulutuksen jälkeen Englannin Riviera kaupunkina tunnetuun Torquay‘hin. Tarkemmin Babbacombe kaupungin osaan, joka on pääasiassa hotelli hotellin vieressä.

Tein töitä hotellin baarin takana 5 tuntia päivässä kuusi päivää viikossa. Asuin hotellin viereissä pienessä talossa, jonka jaoin yhden ruotsalaisen, islantilaisen ja ranskalaisen kanssa. Elämä oli hyvin rentoa, shoppailua, auringon palvontaa päivisin töitä illalla ja yökerhoissakin poikettiin useana iltana työvuoron päädyttyä.

Meidan kylasssa on lippuja pidetty naytilla jo kaksi viikkoa ennen kisojen alkua. Nahtavaksi jaa kuinka pitkaan liput pysyvat esilla. Come on England!